ankomma

Ruotsi

Verbi

ankomma (epäsäännöllinen)

1. saapua
2. riippua, johtua (jostakin)
3. ankomma på ngn/ngt kuulua jkn velvollisuuksiin

Taivutus

Taivutus – ankomma
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ankommer	–
imperfekti	ankom	–
supiini	ankommit	–
imperatiivi	ankom	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: ankomma
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: ankommande
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: yl. ankommen, n. ankommet, määr./mon. ankomna

Etymologia

an- + komma

Aiheesta muualla

• ankomma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)