annostus

Suomi

Substantiivi

annostus (39)

1. määrä, joka lääkettä tms. annetaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑnːost̪us/
• tavutus: an‧nos‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	annostus	annostukset
genetiivi	annostuksen	annostusten annostuksien
partitiivi	annostusta	annostuksia
akkusatiivi	annostus; annostuksen	annostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	annostuksessa	annostuksissa
elatiivi	annostuksesta	annostuksista
illatiivi	annostukseen	annostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	annostuksella	annostuksilla
ablatiivi	annostukselta	annostuksilta
allatiivi	annostukselle	annostuksille
muut sijamuodot
essiivi	annostuksena	annostuksina
translatiivi	annostukseksi	annostuksiksi
abessiivi	annostuksetta	annostuksitta
instruktiivi	–	annostuksin
komitatiivi	–	annostuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	annostukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	annostus-

Etymologia

• verbi annostaa + johdin -us

Käännökset

1. lääkkeen tms. annettaan

englanti: dosage ranska: dosage m.

ruotsi: dosering

Liittyvät sanat

Synonyymit

• annostelu

Yhdyssanat

annostusohje, liika-annostus

Aiheesta muualla

• annostus Kielitoimiston sanakirjassa
• annostus Tieteen termipankissa