ansainta

Suomi

Substantiivi

ansainta (9-J)

1. ansioiden hankkiminen, ansaitseminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑnsɑi̯nt̪ɑ/
• tavutus: an‧sain‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ansainta	ansainnat
genetiivi	ansainnan	ansaintojen (ansaintain)
partitiivi	ansaintaa	ansaintoja
akkusatiivi	ansainta; ansainnan	ansainnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ansainnassa	ansainnoissa
elatiivi	ansainnasta	ansainnoista
illatiivi	ansaintaan	ansaintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ansainnalla	ansainnoilla
ablatiivi	ansainnalta	ansainnoilta
allatiivi	ansainnalle	ansainnoille
muut sijamuodot
essiivi	ansaintana	ansaintoina
translatiivi	ansainnaksi	ansainnoiksi
abessiivi	ansainnatta	ansainnoitta
instruktiivi	–	ansainnoin
komitatiivi	–	ansaintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ansainna-
vahva vartalo	ansainta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi ansaita (vartaloaines ansai- ) + johdin -nta

Käännökset

1. ansainta

Ks. ansaitseminen

Liittyvät sanat

• ansaitseminen

Yhdyssanat

ansaintakeino, ansaintamalli, ansaintateoria

Aiheesta muualla

• ansainta Kielitoimiston sanakirjassa