anto

Suomi

Substantiivi

anto (1-J) (monikko annot)

1. antaminen
2. (elektroniikka) virtalähteen tai vastaavan napa

   Aktiivisubbari kytketään AV-vahvistimen subwoofer-antoon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑnt̪o/
• tavutus: an‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	anto	annot
genetiivi	annon	antojen
partitiivi	antoa	antoja
akkusatiivi	anto; annon	annot
sisäpaikallissijat
inessiivi	annossa	annoissa
elatiivi	annosta	annoista
illatiivi	antoon	antoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	annolla	annoilla
ablatiivi	annolta	annoilta
allatiivi	annolle	annoille
muut sijamuodot
essiivi	antona	antoina
translatiivi	annoksi	annoiksi
abessiivi	annotta	annoitta
instruktiivi	–	annoin
komitatiivi	–	antoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	anno-
vahva vartalo	anto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi antaa + johdin -o

Käännökset

1. antaminen

englanti: giving

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• anteeksianto,

antolainaus, arvonanto, ilmianto, kädenanto, luvananto, merkinanto, nimenanto, setelinanto, suunanto, tehtävänanto, tiedoksianto

• antotapa
• avunanto
• toimeksianto
• äänimerkinantolaite

Aiheesta muualla

• anto Kielitoimiston sanakirjassa
• anto Suomen murteiden sanakirjassa