anturi

Katso artikkeli Anturi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

anturi (6)

1. (tekniikka) elektronisen mittausjärjestelmän tunnistin, jonka jokin sähköinen ominaisuus reagoi fysikaaliseen suureeseen (lämpö, paine, kosteus tai vastaava)

   Antureita ovat esimerkiksi termistori, termoelementti, venymäliuska ja valovastus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑnt̪uri/, [ˈɑ̝n̪t̪ʷuri]
• tavutus: an‧tu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	anturi	anturit
genetiivi	anturin	anturien antureiden antureitten
partitiivi	anturia	antureita antureja
akkusatiivi	anturi; anturin	anturit
sisäpaikallissijat
inessiivi	anturissa	antureissa
elatiivi	anturista	antureista
illatiivi	anturiin	antureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	anturilla	antureilla
ablatiivi	anturilta	antureilta
allatiivi	anturille	antureille
muut sijamuodot
essiivi	anturina	antureina
translatiivi	anturiksi	antureiksi
abessiivi	anturitta	antureitta
instruktiivi	–	anturein
komitatiivi	–	antureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	anturi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

sensori, antura

Johdokset

• verbit: anturoida

Anagrammit

nutria, rutina, tunari, turina

Aiheesta muualla

• anturi Kielitoimiston sanakirjassa
• anturi Suomen murteiden sanakirjassa
• anturi Tieteen termipankissa