aristus

Suomi

Substantiivi

aristus (39)

1. aristaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrist̪us/
• tavutus: a‧ris‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aristus	aristukset
genetiivi	aristuksen	aristusten aristuksien
partitiivi	aristusta	aristuksia
akkusatiivi	aristus; aristuksen	aristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	aristuksessa	aristuksissa
elatiivi	aristuksesta	aristuksista
illatiivi	aristukseen	aristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aristuksella	aristuksilla
ablatiivi	aristukselta	aristuksilta
allatiivi	aristukselle	aristuksille
muut sijamuodot
essiivi	aristuksena	aristuksina
translatiivi	aristukseksi	aristuksiksi
abessiivi	aristuksetta	aristuksitta
instruktiivi	–	aristuksin
komitatiivi	–	aristuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aristukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	aristus-

Anagrammit

irstaus, rasitus, surista, tussari

Etymologia

• verbi aristaa + johdin -us

Käännökset

1. aristaminen

englanti: pain, sore

Aiheesta muualla

• aristus Kielitoimiston sanakirjassa