arkisuus

Suomi

Substantiivi

arkisuus (40)

1. se, että on arkinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrkisuːs/
• tavutus: ar‧ki‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arkisuus	arkisuudet
genetiivi	arkisuuden	arkisuuksien
partitiivi	arkisuutta	arkisuuksia
akkusatiivi	arkisuus; arkisuuden	arkisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	arkisuudessa	arkisuuksissa
elatiivi	arkisuudesta	arkisuuksista
illatiivi	arkisuuteen	arkisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arkisuudella	arkisuuksilla
ablatiivi	arkisuudelta	arkisuuksilta
allatiivi	arkisuudelle	arkisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	arkisuutena	arkisuuksina
translatiivi	arkisuudeksi	arkisuuksiksi
abessiivi	arkisuudetta	arkisuuksitta
instruktiivi	–	arkisuuksin
komitatiivi	–	arkisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	arkisuude-
vahva vartalo	arkisuute-
konsonantti- vartalo	arkisuut-

Etymologia

adjektiivi arkinen (vokaalivartalo arkise- ) + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on arkinen

englanti: mundaneness

Aiheesta muualla

• arkisuus Kielitoimiston sanakirjassa