arpisuus

Suomi

Substantiivi

arpisuus (40)

1. se, että on arpinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrpisuːs/
• tavutus: ar‧pi‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arpisuus	arpisuudet
genetiivi	arpisuuden	arpisuuksien
partitiivi	arpisuutta	arpisuuksia
akkusatiivi	arpisuus; arpisuuden	arpisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	arpisuudessa	arpisuuksissa
elatiivi	arpisuudesta	arpisuuksista
illatiivi	arpisuuteen	arpisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arpisuudella	arpisuuksilla
ablatiivi	arpisuudelta	arpisuuksilta
allatiivi	arpisuudelle	arpisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	arpisuutena	arpisuuksina
translatiivi	arpisuudeksi	arpisuuksiksi
abessiivi	arpisuudetta	arpisuuksitta
instruktiivi	–	arpisuuksin
komitatiivi	–	arpisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	arpisuude-
vahva vartalo	arpisuute-
konsonantti- vartalo	arpisuut-

Etymologia

adjektiivi arpinen (vokaalivartalo arpise- ) + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on arpinen

englanti: scabbiness

Aiheesta muualla

• arpisuus Kielitoimiston sanakirjassa