arvailu

Suomi

Substantiivi

arvailu (1)

1. arvaileminen

   Hyttysennusteet eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan ovat lähestulkoon puhdasta arvailua, arvostelevat Oulun yliopiston tutkijat. (ts.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrʋɑi̯lu/
• tavutus: ar‧vai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arvailu	arvailut
genetiivi	arvailun	arvailujen
partitiivi	arvailua	arvailuja
akkusatiivi	arvailu; arvailun	arvailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	arvailussa	arvailuissa
elatiivi	arvailusta	arvailuista
illatiivi	arvailuun	arvailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arvailulla	arvailuilla
ablatiivi	arvailulta	arvailuilta
allatiivi	arvailulle	arvailuille
muut sijamuodot
essiivi	arvailuna	arvailuina
translatiivi	arvailuksi	arvailuiksi
abessiivi	arvailutta	arvailuitta
instruktiivi	–	arvailuin
komitatiivi	–	arvailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	arvailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi arvailla (vokaalivartalo arvaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. arvaileminen

englanti: guesswork

Aiheesta muualla

• arvailu Kielitoimiston sanakirjassa