arvaus

Suomi

Substantiivi

arvaus (39)

1. satunnaiseen valintaan perustuva, vailla varmaa tietoa tehty tai sattumalta syntynyt usein umpimähkäinen ratkaisu

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrʋɑus/ tai /ˈɑrʋɑu̯s/
• tavutus: ar‧va‧us / ar‧vaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arvaus	arvaukset
genetiivi	arvauksen	arvausten arvauksien
partitiivi	arvausta	arvauksia
akkusatiivi	arvaus; arvauksen	arvaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	arvauksessa	arvauksissa
elatiivi	arvauksesta	arvauksista
illatiivi	arvaukseen	arvauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arvauksella	arvauksilla
ablatiivi	arvaukselta	arvauksilta
allatiivi	arvaukselle	arvauksille
muut sijamuodot
essiivi	arvauksena	arvauksina
translatiivi	arvaukseksi	arvauksiksi
abessiivi	arvauksetta	arvauksitta
instruktiivi	–	arvauksin
komitatiivi	–	arvauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	arvaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	arvaus-

Etymologia

verbi arvata + johdin -us

Käännökset

1. satunnaiseen valintaan perustuva, vailla varmaa tietoa tehty tai sattumalta syntynyt usein umpimähkäinen ratkaisu

englanti: guess ruotsi: gissning

venäjä: отгадка

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

arvauskeskus, arvauskilpailu, arvauskyky, arvausleikki

Aiheesta muualla

• arvaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 549 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa