asioiminen

Suomi

Substantiivi

asioiminen (38)

1. teonnimi verbistä asioida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	asioiminen	asioimiset
genetiivi	asioimisen	asioimisten asioimisien
partitiivi	asioimista	asioimisia
akkusatiivi	asioiminen; asioimisen	asioimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	asioimisessa	asioimisissa
elatiivi	asioimisesta	asioimisista
illatiivi	asioimiseen	asioimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	asioimisella	asioimisilla
ablatiivi	asioimiselta	asioimisilta
allatiivi	asioimiselle	asioimisille
muut sijamuodot
essiivi	asioimisena (asioimisna)	asioimisina
translatiivi	asioimiseksi	asioimisiksi
abessiivi	asioimisetta	asioimisitta
instruktiivi	–	asioimisin
komitatiivi	–	asioimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	asioimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	asioimis-

Etymologia

• verbi asioida (vartalo asioi- ) + johdin -minen