assistentti

Katso artikkeli Assistentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

assistentti (5-C)

1. apulainen, avustaja
2. yliopistossa määräaikainen tehtävä tieteellistä jatkotutkintoa suorittaville jatko-opiskelijoille, johon voi tutkimustyön lisäksi kuulua opetustehtäviä, kuten harjoitusten pitoa, harjoitustöiden tai laboratoriotöiden ohjausta sekä joskus myös luennointia

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑsːisˌt̪ent̪ːi/
• tavutus: as‧sis‧tent‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	assistentti	assistentit
genetiivi	assistentin	assistenttien (assistenttein)
partitiivi	assistenttia	assistentteja
akkusatiivi	assistentti; assistentin	assistentit
sisäpaikallissijat
inessiivi	assistentissa	assistenteissa
elatiivi	assistentista	assistenteista
illatiivi	assistenttiin	assistentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	assistentilla	assistenteilla
ablatiivi	assistentilta	assistenteilta
allatiivi	assistentille	assistenteille
muut sijamuodot
essiivi	assistenttina	assistentteina
translatiivi	assistentiksi	assistenteiksi
abessiivi	assistentitta	assistenteitta
instruktiivi	–	assistentein
komitatiivi	–	assistentteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	assistenti-
vahva vartalo	assistentti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. apulainen, avustaja

englanti: assistent turkki: yardımcı, asistan

venäjä: ассистент m., ассистентка f.

Liittyvät sanat

• assari

Yhdyssanat

tutkimusassistentti, yliassistentti

Aiheesta muualla

• assistentti Kielitoimiston sanakirjassa
• assistentti Suomen murteiden sanakirjassa
• assistentti Suomen etymologisessa sanakirjassa