aula

Suomi

Substantiivi

aula (9)

1. julkisen rakennuksen sisääntulon jälkeinen avara eteishalli

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯lɑ/
• tavutus: au‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aula	aulat
genetiivi	aulan	aulojen (aulain)
partitiivi	aulaa	auloja
akkusatiivi	aula; aulan	aulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aulassa	auloissa
elatiivi	aulasta	auloista
illatiivi	aulaan	auloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aulalla	auloilla
ablatiivi	aulalta	auloilta
allatiivi	aulalle	auloille
muut sijamuodot
essiivi	aulana	auloina
translatiivi	aulaksi	auloiksi
abessiivi	aulatta	auloitta
instruktiivi	–	auloin
komitatiivi	–	auloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

• sekaannussana lähikielten kanssa

Käännökset

1. rakennuksen sisääntulon jälkeinen avara tila

englanti: lobby italia: vestibolo m., atrio m. ranska: vestibule m. ruotsi: entréhall, vestibul

saksa: Eingangshalle f., Vestibül n., Lobby f. venäjä: вестибюль m., холл viro: vestibüül

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aulapalvelu, aulavalvoja, eteisaula, sisääntuloaula

Aiheesta muualla

• aula Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

aula f. (monikko aulas)

1. luokkahuone, luentosali
2. (runollinen) palatsi

Italia

Substantiivi

aula f. (monikko auli [luo])

1. luokkahuone
2. oikeussali

Portugali

Substantiivi

aula f. (monikko aulas)

1. luokkahuone
2. oppitunti

Ruotsi

Substantiivi

aula yl. (1) (yks. määr. aulan [luo], mon. epämäär. aulor [luo], mon. määr. aulorna [luo])

1. juhlasali

Etymologia

saksan sanasta Aula < lat. aula < kr. αὐλή

Liittyvät sanat

Synonyymit

• solennitetssal

Aiheesta muualla

• aula Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

aula (gen aula, part aulat)

1. juhlasali

   ülikooli aulas ‒ yliopiston juhlasalissa

Etymologia

saksan sanasta Aula < lat. aula < kr. αὐλή