avaaja

Suomi

Substantiivi

avaaja (10)

1. väline, jota käytetään jonkin esineen, tölkin tai vastaavan avaamiseen irrottamalla kansi tai korkki

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑʋɑːjɑ/
• tavutus: a‧vaa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avaaja	avaajat
genetiivi	avaajan	avaajien (avaajain)
partitiivi	avaajaa	avaajia
akkusatiivi	avaaja; avaajan	avaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	avaajassa	avaajissa
elatiivi	avaajasta	avaajista
illatiivi	avaajaan	avaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avaajalla	avaajilla
ablatiivi	avaajalta	avaajilta
allatiivi	avaajalle	avaajille
muut sijamuodot
essiivi	avaajana	avaajina
translatiivi	avaajaksi	avaajiksi
abessiivi	avaajatta	avaajitta
instruktiivi	–	avaajin
komitatiivi	–	avaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi avata (vokaalivartalo avaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. väline, jota käytetään jonkin esineen, tölkin tai vastaavan avaamiseen irrottamalla kansi tai korkki

englanti: opener puola: otwieracz m. saksa: Öffner m.

turkki: açacak viro: avaja

Liittyvät sanat

• avain, avata

Yhdyssanat

korkinavaaja, pullonavaaja, purkinavaaja, päänavaaja, tölkinavaaja

Aiheesta muualla

• avaaja Kielitoimiston sanakirjassa