avautuma

Suomi

Substantiivi

avautuma (10)

1. avautunut kohta, aukko
2. avautuneen kulman suuruus

Ääntämminen

• IPA: /ˈɑʋɑu̯ˌt̪umɑ/ tai /ˈɑʋɑˌut̪umɑ/
• tavutus: a‧vau‧tu‧ma / a‧va‧u‧tu‧ma

Etymologia

• avautua + -ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avautuma	avautumat
genetiivi	avautuman	avautumien (avautumain)
partitiivi	avautumaa	avautumia
akkusatiivi	avautuma; avautuman	avautumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	avautumassa	avautumissa
elatiivi	avautumasta	avautumista
illatiivi	avautumaan	avautumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avautumalla	avautumilla
ablatiivi	avautumalta	avautumilta
allatiivi	avautumalle	avautumille
muut sijamuodot
essiivi	avautumana	avautumina
translatiivi	avautumaksi	avautumiksi
abessiivi	avautumatta	avautumitta
instruktiivi	–	avautumin
komitatiivi	–	avautumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avautuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• avauma

Aiheesta muualla

• avautuma Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

avautuma (10)

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä avautua