avitus

Suomi

Substantiivi

avitus (39)

1. auttaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑʋit̪us/
• tavutus: a‧vi‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avitus	avitukset
genetiivi	avituksen	avitusten avituksien
partitiivi	avitusta	avituksia
akkusatiivi	avitus; avituksen	avitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	avituksessa	avituksissa
elatiivi	avituksesta	avituksista
illatiivi	avitukseen	avituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avituksella	avituksilla
ablatiivi	avitukselta	avituksilta
allatiivi	avitukselle	avituksille
muut sijamuodot
essiivi	avituksena	avituksina
translatiivi	avitukseksi	avituksiksi
abessiivi	avituksetta	avituksitta
instruktiivi	–	avituksin
komitatiivi	–	avituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	avitus-

Etymologia

• verbi avittaa (heikko vartalo avita- ) + johdin -us

Käännökset

1. auttaminen

englanti: help

espanja: ayuda f.

Aiheesta muualla

• avitus Kielitoimiston sanakirjassa