avo

Suomi

Substantiivi

avo (1)

1. luetun- tai kuullunymmärtämiskokeen avokysymys, johon odotetaan lyhyttä tekstivastausta

   yo-kuuntelun vaikeat avot

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑʋo/
• tavutus: a‧vo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avo	avot
genetiivi	avon	avojen
partitiivi	avoa	avoja
akkusatiivi	avo; avon	avot
sisäpaikallissijat
inessiivi	avossa	avoissa
elatiivi	avosta	avoista
illatiivi	avoon	avoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avolla	avoilla
ablatiivi	avolta	avoilta
allatiivi	avolle	avoille
muut sijamuodot
essiivi	avona	avoina
translatiivi	avoksi	avoiksi
abessiivi	avotta	avoitta
instruktiivi	–	avoin
komitatiivi	–	avoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• avo-

Aiheesta muualla

• avo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

Substantiivi

avo (yks. akk. avon; mon. avoj, mon. akk. avojn)

1. isoisä, ukki

Ido

Substantiivi

avo (yksikön akkusatiivi avon; monikko avi, monikon akkusatiivi avin)

1. isovanhempi

Latina

Substantiivi

avō

1. yksikön datiivimuoto sanasta avus
2. yksikön ablatiivimuoto sanasta avus