baana

Suomi

Substantiivi

baana (9)

1. (arkikieltä) tie, rata, väylä

Ääntäminen

• IPA: /ˈbɑːnɑ/
• tavutus: baa‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	baana	baanat
genetiivi	baanan	baanojen (baanain)
partitiivi	baanaa	baanoja
akkusatiivi	baana; baanan	baanat
sisäpaikallissijat
inessiivi	baanassa	baanoissa
elatiivi	baanasta	baanoista
illatiivi	baanaan	baanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	baanalla	baanoilla
ablatiivi	baanalta	baanoilta
allatiivi	baanalle	baanoille
muut sijamuodot
essiivi	baanana	baanoina
translatiivi	baanaksi	baanoiksi
abessiivi	baanatta	baanoitta
instruktiivi	–	baanoin
komitatiivi	–	baanoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	baana-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• vrt. saksan Bahn

Idiomit

• lähteä baanalle – lähteä ulos juhlimaan, bilettämään

Aiheesta muualla

• baana Kielitoimiston sanakirjassa