bardi

Suomi

Substantiivi

bardi (5)

1. (historia) runoilija ja laulaja, etenkin kelttiläinen ammattirunonlaulaja keskiajalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈbɑrdi/
• tavutus: bar‧di

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bardi	bardit
genetiivi	bardin	bardien (bardein)
partitiivi	bardia	bardeja
akkusatiivi	bardi; bardin	bardit
sisäpaikallissijat
inessiivi	bardissa	bardeissa
elatiivi	bardista	bardeista
illatiivi	bardiin	bardeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bardilla	bardeilla
ablatiivi	bardilta	bardeilta
allatiivi	bardille	bardeille
muut sijamuodot
essiivi	bardina	bardeina
translatiivi	bardiksi	bardeiksi
abessiivi	barditta	bardeitta
instruktiivi	–	bardein
komitatiivi	–	bardeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bardi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ranskan sanasta barde, latinan sanasta bardus

Käännökset

1. runoilija ja laulaja, etenkin kelttiläinen

englanti: bard kroatia: bard m. ranska: barde m. ruotsi: bard

saksa: Barde m. ukraina: бард m. venäjä: бард m.

Aiheesta muualla

• bardi Kielitoimiston sanakirjassa
• bardi Tieteen termipankissa

Kroatia

Substantiivi

bȁrdi

1. monikon nominatiivimuoto sanasta bard
2. monikon vokatiivimuoto sanasta bard