beeta

Suomi

Substantiivi

beeta (9)

1. kreikkalaisten aakkosten toinen kirjain. Kreikkalainen suuraakkonen beeta: Β. Kreikkalainen pienaakkonen beeta: β.
2. (tietotekniikka) tietokoneohjelman testiversio, joka on ominaisuuksiltaan valmis, ja jota testataan virheiden löytämiseksi
3. (taloustiede) sijoittamisessa käytettävä tunnusluku, joka kuvaa arvopaperin, kuten osakkeen, hinnan muutosten herkkyyttä suhteessa markkinan liikkeisiin eli sitä, kuinka voimakkaasti arvopaperin arvo tyypillisesti muuttuu markkinoiden noustessa tai laskiessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈbeːt̪ɑ/
• tavutus: bee‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	beeta	beetat
genetiivi	beetan	beetojen (beetain)
partitiivi	beetaa	beetoja
akkusatiivi	beeta; beetan	beetat
sisäpaikallissijat
inessiivi	beetassa	beetoissa
elatiivi	beetasta	beetoista
illatiivi	beetaan	beetoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	beetalla	beetoilla
ablatiivi	beetalta	beetoilta
allatiivi	beetalle	beetoille
muut sijamuodot
essiivi	beetana	beetoina
translatiivi	beetaksi	beetoiksi
abessiivi	beetatta	beetoitta
instruktiivi	–	beetoin
komitatiivi	–	beetoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	beeta-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

beetahiukkanen, beetasalpaaja, beetasäteet, beetasäteily, beetaversio

Aiheesta muualla

• beeta Kielitoimiston sanakirjassa
• beeta Tieteen termipankissa