behaviorismi

Katso artikkeli Behaviorismi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

behaviorismi (5)

1. Psykologian äärimmäisuunta käyttäytymisestä, joka rajoittuu tutkimaan ulkoapäin todettavaa käyttäytymistä. Tutkimusmenetelmä tekee päätelmät sielullisista ilmiöistä ulkoisen käyttäytymisen ja myös fysiologisten prosessien perusteella.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	behaviorismi	behaviorismit
genetiivi	behaviorismin	behaviorismien (behaviorismein)
partitiivi	behaviorismia	behaviorismeja
akkusatiivi	behaviorismi; behaviorismin	behaviorismit
sisäpaikallissijat
inessiivi	behaviorismissa	behaviorismeissa
elatiivi	behaviorismista	behaviorismeista
illatiivi	behaviorismiin	behaviorismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	behaviorismilla	behaviorismeilla
ablatiivi	behaviorismilta	behaviorismeilta
allatiivi	behaviorismille	behaviorismeille
muut sijamuodot
essiivi	behaviorismina	behaviorismeina
translatiivi	behaviorismiksi	behaviorismeiksi
abessiivi	behaviorismitta	behaviorismeitta
instruktiivi	–	behaviorismein
komitatiivi	–	behaviorismeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	behaviorismi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• behaviorismi Kielitoimiston sanakirjassa
• behaviorismi Tieteen termipankissa