ben

Hollanti

Verbi

ben

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä zijn
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä zijn

Italia

Adverbi

ben

1. (lyhyt muoto) bene

Ranska

Adverbi

ben

1. (arkikieltä) varmaan(-kin)

Aiheesta muualla

• ben Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

ben n. (5) (yks. määr. benet[luo], mon. epämäär. ben, mon. määr. benen[luo])

1. sääri, jalka
2. luu
3. ruoto
4. lahje

Ääntäminen

• Näin äännetään alueella: ei määritelty

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: -bent

Yhdyssanat

bakben, benbrott, benknota, benporslin, bordsben, bröstben, fiskben, framben, högerben, köttben, skenben, språngben, stolsben, träben, underben, vadben, vänsterben

Turkki

Substantiivi

ben -ni

1. luomi, syntymämerkki

Pronomini

ben

1. (persoonapronomini) minä