binomi

Suomi

Substantiivi

binomi (5)

Katso artikkeli Binomi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. kaksiterminen polynomi

Ääntäminen

• IPA: /ˈbinomi/
• tavutus: bi‧no‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	binomi	binomit
genetiivi	binomin	binomien (binomein)
partitiivi	binomia	binomeja
akkusatiivi	binomi; binomin	binomit
sisäpaikallissijat
inessiivi	binomissa	binomeissa
elatiivi	binomista	binomeista
illatiivi	binomiin	binomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	binomilla	binomeilla
ablatiivi	binomilta	binomeilta
allatiivi	binomille	binomeille
muut sijamuodot
essiivi	binomina	binomeina
translatiivi	binomiksi	binomeiksi
abessiivi	binomitta	binomeitta
instruktiivi	–	binomein
komitatiivi	–	binomeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	binomi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kaksiterminen polynomi

englanti: binomial espanja: binomio m. ranska: binôme m.

ruotsi: binom saksa: Binom n. venäjä: двучлен (dvutšlén) m.

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• polynomi

Vieruskäsitteet

• polynomit: trinomi

Yhdyssanat

binomijakauma, binomikaava, binomikerroin, binomilause, binomiyhtälö

Aiheesta muualla

• binomi Kielitoimiston sanakirjassa