blitzen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	–
ind. prees. y. 3. p.	blitzt
ind. imperf. y. 3. p.	blitzte
part. perf.	geblitzt
apuverbi	haben

blitzen

1. yksipersoonainen: es blitzt salamoida, ukkostaa, olla ukonilma

   Es blitzt.

   Salamoi. / On ukonilma.

2. (valosta) välähtää

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Blitz
• verbit: abblitzen