bugi

Katso artikkeli Bugi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

bugi (5)

1. (arkikieltä) ohjelmointivirhe; tietokoneohjelmassa oleva virhe, joka aiheuttaa ohjelman kaatumisen, jumittumisen tai toimimisen virheellisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈbugi/
• tavutus: bu‧gi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bugi	bugit
genetiivi	bugin	bugien (bugein)
partitiivi	bugia	bugeja
akkusatiivi	bugi; bugin	bugit
sisäpaikallissijat
inessiivi	bugissa	bugeissa
elatiivi	bugista	bugeista
illatiivi	bugiin	bugeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bugilla	bugeilla
ablatiivi	bugilta	bugeilta
allatiivi	bugille	bugeille
muut sijamuodot
essiivi	bugina	bugeina
translatiivi	bugiksi	bugeiksi
abessiivi	bugitta	bugeitta
instruktiivi	–	bugein
komitatiivi	–	bugeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	bugi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta bug ’ohjelmointivirhe’

Liittyvät sanat

• bugata

Johdokset

• adjektiivit: buginen
• verbit: bugittaa

Aiheesta muualla

• bugi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

bugi
Kielikoodit
ISO 639-1:	–
ISO 639-2:	–
ISO 639-3:	bug
Wikisanakirja
Aineisto:	Bugin kieli

bugi (5)

1. Indonesiassa, Sulawesila puhuttu malajilais-polynesialainen kieli (kielitunnus: bug)

Aiheesta muualla

• bugi Tieteen termipankissa
• Ethnologue: bug (englanniksi)

Viitteet

• (suomen substantiivi) Kielten nimiä suomeksi (CLDR 1.4) (lataussivu). Kotoistus-hanke. Kotimaisten kielten keskus, Tieteen tietotekniikan keskus