bulkki

Suomi

Substantiivi

bulkki (5-A)

1. tavara, joka myydään tukuittain, ilman myyntipakkauksia tai irtotavarana
2. (arkikieltä) huonolaatuinen tavara; merkitön tuote
3. paperin ominaistilavuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈbulkːi/
• tavutus: bulk‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	bulkki	bulkit
genetiivi	bulkin	bulkkien (bulkkein)
partitiivi	bulkkia	bulkkeja
akkusatiivi	bulkki; bulkin	bulkit
sisäpaikallissijat
inessiivi	bulkissa	bulkeissa
elatiivi	bulkista	bulkeista
illatiivi	bulkkiin	bulkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	bulkilla	bulkeilla
ablatiivi	bulkilta	bulkeilta
allatiivi	bulkille	bulkeille
muut sijamuodot
essiivi	bulkkina	bulkkeina
translatiivi	bulkiksi	bulkeiksi
abessiivi	bulkitta	bulkeitta
instruktiivi	–	bulkein
komitatiivi	–	bulkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	bulki-
vahva vartalo	bulkki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin kielestä, bulk

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

bulkkitavara

Aiheesta muualla

• bulkki Kielitoimiston sanakirjassa