deismi

Katso artikkeli Deismi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

deismi (5)

1. (filosofia) oppi, jonka mukaan jumala on vastuussa kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä, mutta jumala ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈdei̯smi/
• tavutus: deis‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	deismi	deismit
genetiivi	deismin	deismien (deismein)
partitiivi	deismiä	deismejä
akkusatiivi	deismi; deismin	deismit
sisäpaikallissijat
inessiivi	deismissä	deismeissä
elatiivi	deismistä	deismeistä
illatiivi	deismiin	deismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	deismillä	deismeillä
ablatiivi	deismiltä	deismeiltä
allatiivi	deismille	deismeille
muut sijamuodot
essiivi	deisminä	deismeinä
translatiivi	deismiksi	deismeiksi
abessiivi	deismittä	deismeittä
instruktiivi	–	deismein
komitatiivi	–	deismeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	deismi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. oppi

englanti: deism romania: deism

ruotsi: deism saksa: Deismus m.

Liittyvät sanat

• deistinen, deisti

Aiheesta muualla

• deismi Kielitoimiston sanakirjassa
• deismi Tieteen termipankissa