demoni

Katso artikkeli Demoni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

demoni (6)

1. henkiolento, joka kristinuskon dualismissa luetaan pahaksi; riivaaja, paha henki

Ääntäminen

• IPA: /ˈdemoni/
• tavutus: de‧mo‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	demoni	demonit
genetiivi	demonin	demonien demoneiden demoneitten
partitiivi	demonia	demoneita demoneja
akkusatiivi	demoni; demonin	demonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	demonissa	demoneissa
elatiivi	demonista	demoneista
illatiivi	demoniin	demoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	demonilla	demoneilla
ablatiivi	demonilta	demoneilta
allatiivi	demonille	demoneille
muut sijamuodot
essiivi	demonina	demoneina
translatiivi	demoniksi	demoneiksi
abessiivi	demonitta	demoneitta
instruktiivi	–	demonein
komitatiivi	–	demoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	demoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. riivaaja, (paha) henki

englanti: demon espanja: demonio m. hollanti: demon m., demoon m. italia: demonio m. puola: demon m. ranska: démon m.

romania: demon m. ruotsi: demon, -er saksa: Dämon m. tšekki: démon m. unkari: démon

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: demoninen
• verbit: demonisoida

Aiheesta muualla

• demoni Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 828 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

demoni

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo

Italia

Substantiivi

demoni

1. monikkomuoto sanasta demonio

Kroatia

Substantiivi

demóni

1. monikon nominatiivimuoto sanasta demon
2. monikon vokatiivimuoto sanasta demon