diplomatia

Katso artikkeli Diplomatia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

diplomatia (12)

1. kansainvälisten suhteiden alalla liikkuva valtiotaito, jonkun valtiomiehen toimintatapa tai valtioviisaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	diplomatia	diplomatiat
genetiivi	diplomatian	diplomatioiden diplomatioitten (diplomatiain)
partitiivi	diplomatiaa	diplomatioita
akkusatiivi	diplomatia; diplomatian	diplomatiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	diplomatiassa	diplomatioissa
elatiivi	diplomatiasta	diplomatioista
illatiivi	diplomatiaan	diplomatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	diplomatialla	diplomatioilla
ablatiivi	diplomatialta	diplomatioilta
allatiivi	diplomatialle	diplomatioille
muut sijamuodot
essiivi	diplomatiana	diplomatioina
translatiivi	diplomatiaksi	diplomatioiksi
abessiivi	diplomatiatta	diplomatioitta
instruktiivi	–	diplomatioin
komitatiivi	–	diplomatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	diplomatia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kreikan kielestä

Käännökset

1. kansainvälisten suhteiden alalla liikkuva valtiotaito, jonkun valtiomiehen toimintatapa tai valtioviisaus

englanti: diplomacy

Liittyvät sanat

• diplomaatti
• diplomaattinen

Yhdyssanat

sukkuladiplomatia, tykkivenediplomatia

Aiheesta muualla

• diplomatia Kielitoimiston sanakirjassa