diskantti

Suomi

Substantiivi

diskantti (5)

1. (musiikki) moniäänisessä sävellyksessä korkein ääni, tavallisimmin sopraano
2. diskantit äänitekniikassa ja äänentoistossa korkeimmat äänet

Ääntäminen

• IPA: /ˈdiskɑnt̪ːi/
• tavutus: dis‧kant‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	diskantti	diskantit
genetiivi	diskantin	diskanttien (diskanttein)
partitiivi	diskanttia	diskantteja
akkusatiivi	diskantti; diskantin	diskantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	diskantissa	diskanteissa
elatiivi	diskantista	diskanteista
illatiivi	diskanttiin	diskantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	diskantilla	diskanteilla
ablatiivi	diskantilta	diskanteilta
allatiivi	diskantille	diskanteille
muut sijamuodot
essiivi	diskanttina	diskantteina
translatiivi	diskantiksi	diskanteiksi
abessiivi	diskantitta	diskanteitta
instruktiivi	–	diskantein
komitatiivi	–	diskantteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	diskanti-
vahva vartalo	diskantti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. moniäänisessä sävellyksessä korkein ääni

englanti: treble

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

diskanttiavain, diskanttikaiutin