dogmi

Katso artikkeli Dogmi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

dogmi (5)

1. opinkappale, oppilause tai uskonkappale, sellainen uskomus, joka kuuluu jonkin uskonnon tai järjestelmän keskeisiin oppeihin
2. (filosofia) todistamatta päteväksi katsottu lause

Ääntäminen

• IPA: /ˈdogmi/
• tavutus: dog‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	dogmi	dogmit
genetiivi	dogmin	dogmien (dogmein)
partitiivi	dogmia	dogmeja
akkusatiivi	dogmi; dogmin	dogmit
sisäpaikallissijat
inessiivi	dogmissa	dogmeissa
elatiivi	dogmista	dogmeista
illatiivi	dogmiin	dogmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dogmilla	dogmeilla
ablatiivi	dogmilta	dogmeilta
allatiivi	dogmille	dogmeille
muut sijamuodot
essiivi	dogmina	dogmeina
translatiivi	dogmiksi	dogmeiksi
abessiivi	dogmitta	dogmeitta
instruktiivi	–	dogmein
komitatiivi	–	dogmeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	dogmi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. opinkappale, oppilause tai uskonkappale

englanti: dogma espanja: dogma m. italia: dogma latina: dogma

ranska: dogme romania: dogmă f. ruotsi: dogm venäjä: догмат

Liittyvät sanat

• dogmaattinen, dogmatismi, dogmaattisuus, dogmatiikka, dogmaatikko

Aiheesta muualla

• dogmi Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

dogmi

1. yksikön datiivimuoto sanasta dogma
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta dogma
3. monikon genetiivimuoto sanasta dogma