dumari

Suomi

Substantiivi

dumari (6)

1. (slangia) tuomari
2. (slangia, urheilu) erotuomari

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	dumari	dumarit
genetiivi	dumarin	dumarien dumareiden dumareitten
partitiivi	dumaria	dumareita dumareja
akkusatiivi	dumari; dumarin	dumarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	dumarissa	dumareissa
elatiivi	dumarista	dumareista
illatiivi	dumariin	dumareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dumarilla	dumareilla
ablatiivi	dumarilta	dumareilta
allatiivi	dumarille	dumareille
muut sijamuodot
essiivi	dumarina	dumareina
translatiivi	dumariksi	dumareiksi
abessiivi	dumaritta	dumareitta
instruktiivi	–	dumarein
komitatiivi	–	dumareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	dumari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• dumata, dumaroida