ehoste

Suomi

Substantiivi

ehoste (48)

1. meikki
2. aine joka ehostaa, suojaa ja korjaa pintoja

Ääntäminen

• IPA: /ˈehost̪eˣ/
• tavutus: e‧hos‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ehoste	ehosteet
genetiivi	ehosteen	ehosteiden ehosteitten
partitiivi	ehostetta	ehosteita
akkusatiivi	ehoste; ehosteen	ehosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ehosteessa	ehosteissa
elatiivi	ehosteesta	ehosteista
illatiivi	ehosteeseen	ehosteisiin ehosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ehosteella	ehosteilla
ablatiivi	ehosteelta	ehosteilta
allatiivi	ehosteelle	ehosteille
muut sijamuodot
essiivi	ehosteena	ehosteina
translatiivi	ehosteeksi	ehosteiksi
abessiivi	ehosteetta	ehosteitta
instruktiivi	–	ehostein
komitatiivi	–	ehosteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ehostee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ehostet-

Etymologia

• verbi ehostaa + johdin -e

Aiheesta muualla

• ehoste Kielitoimiston sanakirjassa