ehostus

Katso artikkeli Ehostus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ehostus (39)

1. ehostamisen tulos; meikki

Ääntäminen

• IPA: /ˈehost̪us/
• tavutus: e‧hos‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ehostus	ehostukset
genetiivi	ehostuksen	ehostusten ehostuksien
partitiivi	ehostusta	ehostuksia
akkusatiivi	ehostus; ehostuksen	ehostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ehostuksessa	ehostuksissa
elatiivi	ehostuksesta	ehostuksista
illatiivi	ehostukseen	ehostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ehostuksella	ehostuksilla
ablatiivi	ehostukselta	ehostuksilta
allatiivi	ehostukselle	ehostuksille
muut sijamuodot
essiivi	ehostuksena	ehostuksina
translatiivi	ehostukseksi	ehostuksiksi
abessiivi	ehostuksetta	ehostuksitta
instruktiivi	–	ehostuksin
komitatiivi	–	ehostuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ehostukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ehostus-

Etymologia

• verbi ehostaa + johdin -us

Käännökset

1. ehostamisen tulos; meikki

englanti: makeup

Aiheesta muualla

• ehostus Kielitoimiston sanakirjassa