ehto

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

ehto (1-F)

  1. velvoite tehdä jotain toisen asian saavuttamiseksi
    Teen sen sillä ehdolla, että autat minua.
  2. (oikeustiede) sopimuksen osa tai varauma tekemisistä
    Tämä sopimusehto määrittää velvollisuutesi.
    Tämän ehdon nojalla lainhuudatus jää ostajan maksettavaksi.
  3. (ohjelmointi) lauseke, joka evaluoituu totuusarvoksi
    Kaikki ohjelmointikielet eivät tue moniosaisia ehtolauseita.
  4. (vain paikallissijoissa) ehdokkaana vaalissa, kandidaattina
    Olla ehdolla presidentinvaaleissa.
  5. (monikollinen) velvoitus suorittaa kesäloman aikana hyväksyttävä suoritus jostain aineesta, tai jäädä luokalle
    saada ehdot ruotsista

Ääntäminen

  • IPA: /ˈeht̪o/
  • tavutus: eh‧to

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

avioehto, ehdollepano, ehdonalainen, ehdonvalta, ehtolause, ehtotapa, elinehto, elämänehto, indeksiehto, kauppaehto, kelpoisuusehto, korkoehto, lainaehto, lakkoehto, lisäehto, luottoehto, maksuehto, minimiehto, myyntiehto, määräehto, rauhanehto, reunaehto, suosituimmuusehto, tilausehto, toimitusehto, työehto, vakuutusehto, virkaehto, vuokraehto, vähimmäisehto

Aiheesta muualla

  • ehto Kielitoimiston sanakirjassa
  • ehto Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 103 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads