eleven

Englanti

Englannin kardinaaliluvut
11 järj.luku: eleventh	edellinen: ten
	seuraava: twelve

Numeraali

eleven

1. (kardinaaliluku) yksitoista

Ääntäminen

• (brittienglantia) /ɪˈlɛv.ən/
• (amerikanenglantia) /ɪˈlɛv.ən/, /iˈlɛv.ən/, /əˈlɛv.ən/

Etymologia

• samaa tarkoittavista keskienglannin sanoista enleven, elleven ja eleven < muinaisenglannin sanasta endleofan < germaanisen kantakielen sanasta *ainalif (’yksi jäljellä’) < yhdyssana sanoista *ainaz ja *lif- < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *leykʷ- (’jäännös’, ’tähde’)

Substantiivi

eleven (monikko elevens)

1. (urheilu) joukkue, joka koostuu yhdestätoista pelaajasta (jalkapallossa ja kriketissä)
2. (nettislangia, sarkastinen) käytetään huutomerkin sijasta tehostamaan huudahdusta
3. (slangia, amerikanenglantia) joku tai jokin, joka ylittää yhdestä kymmeneen ulottuvan kuvitteellisen arvosteluasteikon
   1. ääriesimerkki jostakin, erityisesti fyysisesti poikkeuksellisen viehättävä henkilö
   2. äärimmäinen intensiivisyys

Espanja

Verbi

eleven

1. subjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä elevar
2. imperatiivin monikon 3. persoonan muoto verbistä elevar

Katalaani

Verbi

eleven

1. indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä elevar

Keskienglanti

Numeraali

eleven

1. (kardinaaliluku) yksitoista

Norja (bokmål)

Substantiivi

eleven

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta elev

Norja (nynorsk)

Substantiivi

eleven

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta elev

Norja (riksmål)

Substantiivi

eleven

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta elev

Ruotsi

Substantiivi

eleven

1. yksikön määräinen muoto sanasta elev

Tanska

Substantiivi

eleven

1. yksikön määräinen muoto sanasta elev

Tok-pisin

Numeraali

eleven

1. (kardinaaliluku) yksitoista

Etymologia

• lainasana englannista

Huomioitavaa

• Sanaa käytetään lukumäärää laskettaessa.

Unkari

Adjektiivi

eleven

1. elävä
2. eloisa
3. terhakka (reipas, toimelias)

Ääntäminen

• IPA: [ˈɛlɛvɛn]

Tavutus

• tavutus: ele‧ven

Etymologia

• adjektiiviseen käyttöön vakiintunut partisiipin preesensmuoto élő ‎verbistä él ‎(’elää’) ^[1]