eliitti

Suomi

Substantiivi

eliitti (5-C)

Katso artikkeli Eliitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. parhaimmisto, valiot, talouselämän tai politiikan johtohenkilöitä
2. yhteiskunnan kerma

Ääntäminen

• IPA: /ˈeliːt̪ːi/
• tavutus: e‧liit‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eliitti	eliitit
genetiivi	eliitin	eliittien (eliittein)
partitiivi	eliittiä	eliittejä
akkusatiivi	eliitti; eliitin	eliitit
sisäpaikallissijat
inessiivi	eliitissä	eliiteissä
elatiivi	eliitistä	eliiteistä
illatiivi	eliittiin	eliitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eliitillä	eliiteillä
ablatiivi	eliitiltä	eliiteiltä
allatiivi	eliitille	eliiteille
muut sijamuodot
essiivi	eliittinä	eliitteinä
translatiivi	eliitiksi	eliiteiksi
abessiivi	eliitittä	eliiteittä
instruktiivi	–	eliitein
komitatiivi	–	eliitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	eliiti-
vahva vartalo	eliitti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ranskan sanasta élite ’parhaimmisto’

Käännökset

1. eliittiiin kuuluva tai liittyvä

Ks. parhaimmisto

Liittyvät sanat

elitismi, establishment, yläluokka

Yhdyssanat

• eliittikulttuuri, eliittiryhmä, eliittiurheilu

Aiheesta muualla

• eliitti Kielitoimiston sanakirjassa