elin
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
elin (33)
- (fysiologia) useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin
- toimielin
- (tekniikka) kone-elin
Ääntäminen
- IPA: /ˈelin/
- tavutus: e‧lin
Taivutus
Etymologia
Käännökset
2. organisaatiossa
|
Ks. toimielin |
3. tekniikka
|
Ks. kone-elin |
Liittyvät sanat
Yläkäsitteet
Synonyymit
Yhdyssanat
aistinelin, edustuselin, elinpankki, elinsiirto, elinluovuttaja, elintestamentti, erityselin, hallintoelin, hengityselin, johtoelin, kiipimäelin, kone-elin, lainsäädäntäelin, leviämiselin, liikuntaelin, lisääntymiselin, näköelin, paikalliselin, paritteluelin, puhe-elin, puolue-elin, pääte-elin, päätäntäelin, rintaelin, sisäelin, soluelin, sovituselin, standardointielin, sukuelin, sukupuolielin, symmetrointielin, synnytinelimet, sähköelin, tarttumaelin, tasapainoelin, tekoelin, tiedusteluelin, toimielin, tulenjohtoelin, tuntoelin, valmisteluelin, valoelin, valtioelin, verenkiertoelin, virtsaelin, yhdyselin, yhteiselin, yhteistyöelin, äänielin, ääntöelimet
Johdokset
- adjektiivit: elimellinen
- substantiivit: elimistö
Aiheesta muualla
Verbi
elin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä elää
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads