emigrantti

Suomi

Substantiivi

emigrantti (5)

1. (sosiologia) maastamuuttaja, siirtolainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈemigˌrɑnt̪ːi/
• tavutus: e‧mig‧rant‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	emigrantti	emigrantit
genetiivi	emigrantin	emigranttien (emigranttein)
partitiivi	emigranttia	emigrantteja
akkusatiivi	emigrantti; emigrantin	emigrantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	emigrantissa	emigranteissa
elatiivi	emigrantista	emigranteista
illatiivi	emigranttiin	emigrantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	emigrantilla	emigranteilla
ablatiivi	emigrantilta	emigranteilta
allatiivi	emigrantille	emigranteille
muut sijamuodot
essiivi	emigranttina	emigrantteina
translatiivi	emigrantiksi	emigranteiksi
abessiivi	emigrantitta	emigranteitta
instruktiivi	–	emigrantein
komitatiivi	–	emigrantteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	emigranti-
vahva vartalo	emigrantti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. maastamuuttaja, siirtolainen

Ks. maastamuuttaja

Aiheesta muualla

• emigrantti Kielitoimiston sanakirjassa