episcopus

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	episcopus	episcopī
akkusatiivi	episcopum	episcopōs
genetiivi	episcopī	episcopōrum
datiivi	episcopō	episcopīs
ablatiivi	episcopō	episcopīs

episcopus m. (2)

1. piispa

Etymologia

Kreikasta: επίσκοπος (epískopos) < etuliite ἐπι- (epi-) 'yli-' + σκοπός (skopos) 'kaitsija'.

Liittyvät sanat

Johdokset

• episcopalis, episcopatus