eranto

Katso artikkeli Eranto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

eranto (1-J)

1. (merenkulku, geofysiikka) magneettinen deklinaatio, tarkoittaa kulmaa maantieteellisen pohjoissuunnan ja magneettisen pohjoissuunnan välillä

Ääntäminen

• IPA: /ˈerɑnt̪o/
• tavutus: e‧ran‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eranto	erannot
genetiivi	erannon	erantojen
partitiivi	erantoa	erantoja
akkusatiivi	eranto; erannon	erannot
sisäpaikallissijat
inessiivi	erannossa	erannoissa
elatiivi	erannosta	erannoista
illatiivi	erantoon	erantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	erannolla	erannoilla
ablatiivi	erannolta	erannoilta
allatiivi	erannolle	erannoille
muut sijamuodot
essiivi	erantona	erantoina
translatiivi	erannoksi	erannoiksi
abessiivi	erannotta	erannoitta
instruktiivi	–	erannoin
komitatiivi	–	erantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	eranno-
vahva vartalo	eranto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. magneettinen deklinaatio, tarkoittaa kulmaa maantieteellisen pohjoissuunnan ja magneettisen pohjoissuunnan välillä

englanti: magnetic declination

ruotsi: missvisning

Liittyvät sanat

• eksymä

Aiheesta muualla

• eranto Kielitoimiston sanakirjassa
• eranto Tieteen termipankissa