erehdys

Katso artikkeli Erehdys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

erehdys (39)

1. epähuomiossa tai ajattelemattomuuttaan tehty virhe

   Heille tapahtui pieni erehdys.

Ääntäminen

• IPA: /ˈerehdys/
• tavutus: e‧reh‧dys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erehdys	erehdykset
genetiivi	erehdyksen	erehdysten erehdyksien
partitiivi	erehdystä	erehdyksiä
akkusatiivi	erehdys; erehdyksen	erehdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	erehdyksessä	erehdyksissä
elatiivi	erehdyksestä	erehdyksistä
illatiivi	erehdykseen	erehdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	erehdyksellä	erehdyksillä
ablatiivi	erehdykseltä	erehdyksiltä
allatiivi	erehdykselle	erehdyksille
muut sijamuodot
essiivi	erehdyksenä	erehdyksinä
translatiivi	erehdykseksi	erehdyksiksi
abessiivi	erehdyksettä	erehdyksittä
instruktiivi	–	erehdyksin
komitatiivi	–	erehdyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	erehdykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	erehdys-

Etymologia

• verbi erehtyä (heikko vartalo erehdy- ) + johdin -ys

Käännökset

1. erehdys

saksa: Irrtum n.

Liittyvät sanat

• hairahdus
• harha
• kömmähdys
• vahinko

Yhdyssanat

• ilmaisuerehdys, motiivierehdys, tunnusmerkistöerehdys

Aiheesta muualla

• erehdys Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 279, 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa