eriste

Suomi

Substantiivi

eriste (48)

1. yleisesti aineen tai energian etenemistä rajoittava rajapinta tai ainekerros

Ääntäminen

• IPA: /ˈerist̪eˣ/
• tavutus: e‧ris‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eriste	eristeet
genetiivi	eristeen	eristeiden eristeitten
partitiivi	eristettä	eristeitä
akkusatiivi	eriste; eristeen	eristeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eristeessä	eristeissä
elatiivi	eristeestä	eristeistä
illatiivi	eristeeseen	eristeisiin eristeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eristeellä	eristeillä
ablatiivi	eristeeltä	eristeiltä
allatiivi	eristeelle	eristeille
muut sijamuodot
essiivi	eristeenä	eristeinä
translatiivi	eristeeksi	eristeiksi
abessiivi	eristeettä	eristeittä
instruktiivi	–	eristein
komitatiivi	–	eristeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	eristee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	eristet-

Etymologia

• verbi eristää + johdin -e

Käännökset

1. yleisesti aineen tai energian etenemistä rajoittava rajapinta

bulgaria: изолатор englanti: insulation, insulator, dielectric, insulating material espanja: aislante hollanti: isolator italia: isolante liettua: izoliatorius

puola: izolator ranska: isolant, isolateur ruotsi: isolering, isolator saksa: Isolierstoff, Isolator ukraina: ізолятор, діелектрик m.

Liittyvät sanat

• eristin
• eristys
• eristysaine

Johdokset

• adjektiivit: eristeinen

Synonyymit

• isolaattori

Yhdyssanat

eristekerros, eristelevy, eristemateriaali, eristevilla, kumieriste, lämmöneriste, lämpöeriste, muovieriste, pikieriste, rakennuseriste, sähköeriste, vesieriste, ääneneriste, äänieriste

Aiheesta muualla

• eriste Kielitoimiston sanakirjassa
• eriste Tieteen termipankissa