erite

Katso artikkeli Erite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

erite (48-C)

1. kehon erittämä aines

Ääntäminen

• IPA: /ˈerit̪eˣ/
• tavutus: e‧ri‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erite	eritteet
genetiivi	eritteen	eritteiden eritteitten
partitiivi	eritettä	eritteitä
akkusatiivi	erite; eritteen	eritteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eritteessä	eritteissä
elatiivi	eritteestä	eritteistä
illatiivi	eritteeseen	eritteisiin eritteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eritteellä	eritteillä
ablatiivi	eritteeltä	eritteiltä
allatiivi	eritteelle	eritteille
muut sijamuodot
essiivi	eritteenä	eritteinä
translatiivi	eritteeksi	eritteiksi
abessiivi	eritteettä	eritteittä
instruktiivi	–	erittein
komitatiivi	–	eritteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	erittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	eritet-

Etymologia

• verbi erittää (heikko vartalo eritä- ) + johdin -e

Käännökset

1. kehon erittämä aines

englanti: secretion espanja: secreción f., segregación f. italia: secrezione f. portugali: secreção f. puola: wydzielina f.

ranska: sécrétion f. romania: secreție f. ruotsi: sekret n. unkari: váladék venäjä: выделение

Liittyvät sanat

• eritys
• erittäminen
• sekreetio

Alakäsitteet

• virtsa
• uloste
• hiki
• sylki
• räkä
• siemenneste

Yhdyssanat

limaerite, tulehduserite

Aiheesta muualla

• erite Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3012 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa