eronnut

Suomi

Adjektiivi

eronnut (47) (komparatiivi eronneempi, superlatiivi eronnein) (taivutus [luo])

1. Avioliiton purkanut.

Käännökset

1. Avioliiton purkanut

englanti: divorced saksa: geschieden

venäjä: разведённый

Substantiivi

eronnut

1. Avioliiton purkanut henkilö.

Käännökset

1. Avioliiton purkanut.

englanti: divorcee ruotsi: frånskild

saksa: Geschiedene

Verbi

eronnut

1. aktiivin partisiipin perfekti verbistä erota

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eronnut	eronneet
genetiivi	eronneen	eronneiden eronneitten
partitiivi	eronnutta	eronneita
akkusatiivi	eronnut; eronneen	eronneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eronneessa	eronneissa
elatiivi	eronneesta	eronneista
illatiivi	eronneeseen	eronneisiin eronneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eronneella	eronneilla
ablatiivi	eronneelta	eronneilta
allatiivi	eronneelle	eronneille
muut sijamuodot
essiivi	eronneena	eronneina
translatiivi	eronneeksi	eronneiksi
abessiivi	eronneetta	eronneitta
instruktiivi	–	eronnein
komitatiivi	–	eronneine
vartalot
vokaalivartalo	eronnee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	eronnut-