esplanadi

Suomi

Substantiivi

esplanadi (5)

1. puistokatu, jossa viheralue on ajoratojen välissä
2. (sotatiede) linnoitusesplanadi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	esplanadi	esplanadit
genetiivi	esplanadin	esplanadien (esplanadein)
partitiivi	esplanadia	esplanadeja
akkusatiivi	esplanadi; esplanadin	esplanadit
sisäpaikallissijat
inessiivi	esplanadissa	esplanadeissa
elatiivi	esplanadista	esplanadeista
illatiivi	esplanadiin	esplanadeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	esplanadilla	esplanadeilla
ablatiivi	esplanadilta	esplanadeilta
allatiivi	esplanadille	esplanadeille
muut sijamuodot
essiivi	esplanadina	esplanadeina
translatiivi	esplanadiksi	esplanadeiksi
abessiivi	esplanaditta	esplanadeitta
instruktiivi	–	esplanadein
komitatiivi	–	esplanadeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	esplanadi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ranskan esplanade luultavasti ruotsin kautta << joko espanjan esplanar tai italian spianare, "tasoittaa, raivata" << latinan explānāre, "tasoittaa", vrt. plānus

Liittyvät sanat

• bulevardi

Aiheesta muualla

• esplanadi Kielitoimiston sanakirjassa
• esplanadi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

esplanádi

1. yksikön datiivimuoto sanasta esplanada
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta esplanada

Serbia

Substantiivi

esplanadi

1. yksikön datiivimuoto sanasta esplanada
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta esplanada

Serbokroaatti

Substantiivi

esplanadi

1. yksikön datiivimuoto sanasta esplanada
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta esplanada