essen

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Hollanti

Substantiivi

essen

  1. monikkomuoto sanasta es

Norja (nynorsk)

Substantiivi

essen

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta ess

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

Ruotsi

Substantiivi

essen

  1. (taivutusmuoto) monikon määräinen muoto sanasta ess

Saksa

Verbi

Lisätietoja Taivutus ...

essen

  1. syödä

Liittyvät sanat

Johdokset

Aiheesta muualla

  • essen Dudenissa (saksaksi)

Unkari

Verbi

essen

  1. subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan epämääräinen muoto verbistä esik

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads