es

Kansainvälinen

Lyhenne

es

1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi

Aakkonen

es

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat

Synonyymit

• äs, ässä

Konjunktio

es

1. (vanhentunut) vaikka; jos^[1]

Etymologia

pronominivartalo e- + latiivinen -s

Substantiivi

es (5)

1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	es	esit
genetiivi	esin	esien (esein)
partitiivi	esiä	esejä
akkusatiivi	es; esin	esit
sisäpaikallissijat
inessiivi	esissä	eseissä
elatiivi	esistä	eseistä
illatiivi	esiin	eseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	esillä	eseillä
ablatiivi	esiltä	eseiltä
allatiivi	esille	eseille
muut sijamuodot
essiivi	esinä	eseinä
translatiivi	esiksi	eseiksi
abessiivi	esittä	eseittä
instruktiivi	–	esein
komitatiivi	–	eseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	esi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. alennettu e-sävel

englanti: E-flat

ruotsi: ess

Aiheesta muualla

• es Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Verbi

es

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Hollanti

Substantiivi

es m. (monikko essen)

1. saarni

Indonesia

Substantiivi

es

1. jää

Latina

Verbi

es

1. aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
2. aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia

Pronomini

es

1. (persoonapronomini) minä

   es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.

   es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus

Sijamuoto
Nominatiivi	es
Genetiivi	manis
Datiivi	man
Akkusatiivi	mani
Instrumentaali	mani
Lokatiivi	manī
Vokatiivi	-

Ranska

Verbi

es

1. indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä être

Saksa

Pronomini

Taivutus
nominatiivi	es
akkusatiivi	es (refl.) sich
datiivi	ihm (refl.) sich
genetiivi	seiner (refl.) seiner

es n.

1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset

• Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat

• sein