estin

Suomi

Substantiivi

estin (33)

1. jonkin estämiseen tarkoitettu laite tai sen osa

   ylitäytön estin sähköä johtaville nesteille

Ääntäminen

• IPA: /ˈest̪in/
• tavutus: es‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	estin	estimet
genetiivi	estimen	estimien estinten
partitiivi	estintä	estimiä
akkusatiivi	estin; estimen	estimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	estimessä	estimissä
elatiivi	estimestä	estimistä
illatiivi	estimeen	estimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	estimellä	estimillä
ablatiivi	estimeltä	estimiltä
allatiivi	estimelle	estimille
muut sijamuodot
essiivi	estimenä (estinnä)	estiminä
translatiivi	estimeksi	estimiksi
abessiivi	estimettä	estimittä
instruktiivi	–	estimin
komitatiivi	–	estimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	estime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	estin-

Etymologia

• verbi estää + johdin -in

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• ajonestin

Aiheesta muualla

• estin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

estin

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä estää