estynyt

Suomi

Adjektiivi

estynyt

1. (psykologia) sellainen, jolla on estoja

   Estynyt persoonallisuus on eräs persoonallisuushäiriöistä.

2. sellainen jolla on este ja joka ei siksi ehdi tehdä jotakin tai kykene tekemään jotakin

Liittyvät sanat

Synonyymit

• estoinen

Verbi

estynyt

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä estyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	estynyt	estyneet
genetiivi	estyneen	estyneiden estyneitten
partitiivi	estynyttä	estyneitä
akkusatiivi	estynyt; estyneen	estyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	estyneessä	estyneissä
elatiivi	estyneestä	estyneistä
illatiivi	estyneeseen	estyneisiin estyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	estyneellä	estyneillä
ablatiivi	estyneeltä	estyneiltä
allatiivi	estyneelle	estyneille
muut sijamuodot
essiivi	estyneenä	estyneinä
translatiivi	estyneeksi	estyneiksi
abessiivi	estyneettä	estyneittä
instruktiivi	–	estynein
komitatiivi	–	estyneine
vartalot
vokaalivartalo	estynee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	estynyt-